Tiina Kaarela

Olin sitten eilen ensimmäistä kertaa Bodybalance-jumpassa. Onneksi merisiskot olivat purjehduskauden päättäjäisleirillä¹ vihkineet hieman minua näiden jooga- ja pilatesvääntöjen saloihin, muuten olisin ollut pihalla kuin lumiukko niistä liikkeistä. Laahasin silti vähän perässä. En minä ehdi tajuta, mitä pitäisi tehdä ellei selitetä suurinpiirtein kädestä (tai tässä tapauksessa jalasta)pitäen, mikä liikkeen tavoitteena on, ja näytetä mieluiten pariinkin kertaan kuinka se tehdään. Siksi yritykseni osallistua ryhmäliikuntaan ovatkin aina jääneet yhteen kertaan.  Enkä usko olevani ainoa oppija, jonka pitää ensin tietää miksi jotain tehdään, kuten tehdään (vrt. auton kytkimen käyttö). Tässä olisi kehittämisen paikka naisliikuntayrittäjälle!

Ei ollut kovin hyvä idea leipoa ennen jumppaa ihanan sokerisia ja rasvaisia korvapuusteja, rahkapiirakkaa ja perunarieskasia.  No, leipominen ei ehkä ollut se synti, vaan niiden syöminen. En ollutkaan leiponut korvapuusteja ainakaan kymmeneen vuoteen, saati rahkapiirakkaa, joten ehkä minuun iski jonkinlainen kalorinkadotuspaniikki.

Niin mukavaa jumppa kuitenkin oli, että aion mennä tänään sinne uudelleen. Sain kahden viikon ilmaisen kokeilujakson, yritän tehdä sinä aikana itsestäni riippuvaisen. Sisko kehotti tuolla kommenteissa hankkimaan hyvät salivarusteet, nyt olin vanhoissa trikoissa ja T-paidassa. Huomasin kyllä, että tekstiileillä on merkitystä: paita hiersi ikävästi ja pöksyt valahtivat vyötäröltä. Lupaan itselleni, että jos jumppaan 5 kertaa viikossa tämän kahden viikon aikana, saan palkinnoksi ihqut salivaatteet, mutta stringejä en ehkä hanki

1. Mistä mies kysyikin totaalisen yllättyneenä, luultuaan kai, että kallistelimme vain viinilaseja: “Mitä, ihanko te jumppasitte sillä saarireissulla!?” [↩]