Käytännön kielitajua: xy-rakenne
Posted by admin on Tam 30, 2010
Katselin lauantaiaamuna Navigare-ohjelmaa. Ohjelma on surkea, mutta tarjoaahan se viihdettä aina silloin tällöin.
Tämän aamuisen ohjelman hilpeimpiä hetkiä oli, kun joku mies esitteli Allt om sjön -messuilla itse keksimäänsä kölinsuojaa, jonka todisteltiin suojaavan venettä kivilleajoissa. Varmaan se toimiikin, mutta huvittaaa oli, kun tämä Uppfinnar-Jocke kertoi keksinnön lähteneen liikkeeelle siitä, kun “olin purjehtimassa veneessä, joka osui kiville”. En tiedä, miten kieliakateeminen tätä rakennetta nimittäisi, mutta minä olen nimennyt sen xy-rakenteeksi. Sitä käytetään erityisesti virheistä, takaiskuista, tapaturmista, vahingoista ja muista ikävistä tapahtumista kertoessa. Sille on tunnusomaista, että – ellei muuta syyllistä, kuten vaimoa, ole osoitettavissa – se syyttää elotonta ja tahdotonta esinettä, elleivät asiat sitten vain tapahdu ilman kertojan tai muun subjektin aktiivista vaikutusta. Lasten suussa hyvinkin tuttu rakenne, mutta aikuista vain noin ≤50 % käyttää sitä. Jokainen vaimo tunnistaa tämän rakenteen, miettikääpä vain lähiaikojen esimerkkejä, ei minun niitä tässä tarvitse luetella 
Esimerkkitapauksessa oikein olisi ollut kertoa: “keksin kölinsuojan kun ajoin veneeni kiville”. Semminkin kun ainakin minun silmissäni keksintö menetti koko uskottavuutensa: jos mies kiertelee totuutta kertoessaan keksinnön taustoista, mikä mahtaa olla totuus keksinnön tehosta?
Saattoihan se olla kaverin vene, ja herrasmiehenä ei kerro nimeä.
Jos vaimo olisi ajanut veneen kiville, siitä saisi kuitata. Ei loukkaa mitään etikettiä
Minä haluaisin auton kylkeen lätkän, jossa kerrotaan että isäntä on itse kolhinut sen, ja muut ovat tulleet maksajan puolelta.
Entäs jos ukko olikin vain kyydissä?
Saivartelua…….. Keksi parempaa tekemistä……..
ei ole saivartelua vaan täyttä totta. se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa… *reps*