Tiina Kaarela

Purjehtiva kulinaarinen italiankurssimme on tuulta pitämässä Rosalan Nötholmenissa.

Italialaiset saivat Nauvossa ensimmäisenä yönä shokkihoitoa kun sijoitimme heidät folkkarin keulapiikkiin, koska huoltoaluksemme ei ollut vielä saapunut. Kukaan ei ollut aiemmin puhunut klaustrofobiasta…. Kukaan ei myöskään nukkunut. Seuraavana yönä tilanne ratkesi kun Castafiore saapui ja saimme lisää asiallisia nukkumatiloja. Syntyi ainakin tarinan aihetta…;-)

Nauvosta purjehdimme länsipuolelta Stenskäriin, saadaksemme tuntumaa vieraittemme purjehdusasenteeseen. He osoittautuivat kelpo gasteiksi.

Perillä meitä odottivat Agnethan minulle tiskin alle pyytämättä varaamat kalat, vaikka olimme jo saaneet viestiä, että kala on lopussa. Jälleennäkeminen oli taas iloinen! Kalaa on tullut heikosti ja vähäinen saalis myydään jo aamuvarhain. Päivitimme kuulumisia ja siirryimme “Tiinan terassille” iloiseen illanviettoon.

Ison kiven juuressa vietimme vielä seuraavankin päivän. Italialaiset arvostivat ansaitusti tuoretta ja maukasta kalaa, jota pakkasimme mukaankin reilusti. Myös perunat herättivät kulinaarista riemua: italiassa ei tällaisia saa!

Stenskäristä suuntasimme ihanalla tuulella Helsingholmeniin, jossa meille reilusti tehtiin tilaa laituriin. Saunaan emme tällä kerralla päässeet, joska joku kaupunkilaispösilö ei erottanut puhkipalanutta kiuasta kiukaasta, jonka hormi on hitusen irti. Isäntäväki osti turhaan uuden kiukaan ja puolentusinaa perhettä jäi ilman saunaa. Italo-osasto nautti kuitenkin täysin rinnoin rantaelämästä. Kuten tietysti mekin. Varsinkin kun naapuriksi sattui todella mukava Karibiat ja muut kiertänyt pariskunta.

Kovan tuulen varoilta purjehdimme suojaisaan Nötholmeniin Rosalaan.

Olemme aina nauraneet italialaisille, jotka elävät syödäkseen; milloin eivät syö, puhuvat ruoasta. Nyt on meidän vuoromme olla naurun kohteena: vieraamme väittävät, että olemme vielä pahempia ja syömme omituisina aikoina! Selitä siinä sitten, että meriturvallisuuden vuoksi veneessä on syötävä aina kun on tilaisuus eikä kiinteitä ruika-aikoja ole mahdollisuus noudattaa.

Täytyy kyllä sanoa, että italialaisvahvistettu pentteri on mahtava! Pastakokin tekeleet ovat suussa sulavia. Kun hänellä on vielä sommalierin koulutus, elämä täällä on melko makoisaa! Tänään söimme pasta carbonaraa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen moskan kanssa, joka Suomessa kantaa samaa nimeä! Toisella lautasella tarjosin mustikka-ankkaa ja auringonkukka-kukkakaalia; kahvi jauhettiin tietenkin kotikylän paahtimon pavuista ja jälkiruoaksi tulee vielä mustikkapiirakkaa jäätelön kera. Sääliksi käy valmismarinadi-grillimakkaraveneiliöitä.

Jatkamme tästä länteen, helle on tulossa takaisin. Italialaiset lähtevät tiistaina Helsinkiin, me jäämme merelle.

Ja itse kielenopiskelusta: viikko merellä italiaksi on kohentanut kiekitaitoamme kummasti. Kun meille tulee vielä elokuuksi italialialaisopiskelija, saattaa italiantaitomme olla kohtuullisella tasolla syksyllä! Toivosti vyötärökin on siihen mennessä vähän kaventunut…