Tiina Kaarela

Eipä todellakaan tarvitse mennä kotikylään moittimaan baarin Paoloa, tämä hotelli (La Madonnina) on yli kaikkien odotustemme. Minisviitissämme on sydämen muotoinen punainen poreamme, parveke kiertää molemmin puolin, jopa kylpyhuoneessa on telkkari. Ehdimme paikalle juuri aperitiivien aikaan ja kohta pääsimme illallispöytään.

Illallisella saimme valita a la carte -listalta mitä halusimme, vaihtoehtoja oli kussakin ruokalajissa kymmenkunta. Mikä tehtävä! Minä otin vitello tonnatoa alkupalaksi, vuohenjuustoraviolia, ankkaa pääruoaksi, mutta jälkiruokaa en enää kyennyt. Eikä kukaan meistä. Ruoka oli aivan uskomattoman hyvää. Palvelusta puhumattakaan!

Sommalier onnitteli meitä itsenäisestä viinivalinnasta, ja halusi itsekin maistaa pullostamme, koska hän ei ollut maistanut Chardonneyta, jonka valitsimme. Se on voimakkaan keltaista, hunajantuoksuista, maultaan sanalla sanoen mielenkiintoista. Vahvaa, erikoista, hyvää. Aloin ymmärtää, mitä viinille tapahtuu sen vanhetessa. Viinuri (vähän tylsä ilmaisu tuon sommalierin jälkeen) toi myös maistettavaksemme muita viinejä (erehtyikö pitämään meitä jonkinlaisina asiantuntijoina vai onkohan täällä aina näin mieletön palvelu?). Toisena iltana hän kutsui meidät ihan viinikellariin valitsemaan ruokajuoman.

Naapurihotellin hieno keittiöpuutarha.

Aamulla vuoteesta näkyy Mont Blanc. Ei hullumpi näky. Eilen teimme pienen retken korkeuksiin, olimme yli 2000 metrissä, upeissa maisemissa. Kun myöhemmin kävimme keskustassa (joka on muutaman sadan metrin päässä), hämmästelimme sitä, että vastoin odotuksiamme hinnat olivat varsin kohtuulliset, aperitiivit kahdelta maksoivat 5-6 euroa yhteensä. Tämä on sentään ympärivuotinen turistikeskus. Nytkin hotellit ovat täynnä. Enkä ihmettele, paikka on todella kiva: täällä minä viihtyisin enemmänkin.

Cognen suosioon ei ole siis vaikuttunut traaginen tapahtuma, jota Italiassa on puitu vuosia: kolmivuotias lapsi löydettiin puukotettuna vuoteestaan, äiti vangittiin todennäköisin syin, mutta äiti kielsi kaiken aikaa syyllisyytensä. Hänen on kai jo vapautunut ja perheellä on edelleen täällä talo. Tällä ei todellakaan kannata kertoa, että on toimittaja ammatiltaan.

Tapasimme yllättäen myös naapurimme Rovegnosta. He olivat sattumoisin tulleet myös tänne tapaamaan ystäviään. Kuultuaan, että mekin olemme täällä, he tulivat tapaamaan meitä, koska muuten emme olisi tavanneet koko kesänä. He asuvat Tanskassa ja ovat juuri palanneet sieltä lomalle kotiinsa Liguriaan, eivätkä he ehdi tulla Rovegnoon ennen kuin me olemme lähteneet.

Me jatkamme matkaa Pré Saint Didlieriin, jossa on kuuluisa kylpylä. Illaksi pitäisi päästä Paolon Baariin katsomaan jalkapalloa. Sitä ennen käymme toki ostamassa paikallisia ihania viinejä ja juustoja kotiin vietäväksi.