Tiina Kaarela

Jos täällä mielii herkkutatteja, olisi metsään päästävä varhain aamulla. Muuten käy, kuten meille eilen, että saaliina on tyhjä kori tai vain yksi kituinen herkkutatti ja yksi kanttarelli. Metsäretki oli kuitenkin mukava, leikki-ikäinen ja koira pinkoivat ympäriinsä, jälkimmäinen uupui niin, että lösähti paluumatkalla sadan metrin välein maahan makaamaan, kunnes keksi lähteä juoksemaan vuohien perään.

Heitimme ne kaksi sientä edellispäivän possun seuraksi ja saimme kuitenkin vähän metsän makua ruokaan.

Mutta eipä hätää, sillä naapurintäti tuli tuomaan meille ison kasan upeita tatteja, vadelmia ja viinimarjoja! Kun ihmettelimme upeita tatteja ja sitä, ettemme itse löytäneet kuin yhden tatin, vastauksena oli monimielinen “Beh…!” Emme ehkä saaneet aivan  salattua iloamme siitä, että saamme syödä nämä herkut ihan perheen kesken, kun vieraat ehtivät jo lähteä.

Marjojen seuraksi haettiin jäätelöä uintireissulla ja puolet niistä vietiin vähän salaa Annalle ja Giannille (kylän ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia ja oman saaristomme tapaan täynnä intriikkiä ja perintöriitoja, että yritämme pitää matalaa profiilia joissain asioissa, ettemme tule vahingossa sohineeksi kiehuvin kasoihin). Siellä kävimme läpi tulevan purjehdusreissun varusteet, Mies piirsi oikein kuvan varustelistasta. Tulipa taas opiskeltua vähän italiaakin, kun kertasimme eri asusteiden ja purjeveneen osien nimiä. Anna on lastentarhanopettajana hämmästyttävän kärsivällinen opettaja!

Kotiin piti kuitenkin kiiruhtaa: tytär odotteli vesi kielellä tattiateriaa. Valmistin venäläistä sienipaistosta Tatit Julienne, mutta vodkan jätimme juomatta vaikka venäläinen ei ikinä antaisi anteeksi moista etikettirikosta. Olipa puhtaita ja maukkaita tatteja!

Aterian jälkeen asettauduimme parvekkeelle. Tarkoituksena oli seurata Hollanti-Uruguay -matsia huonokuuloisten naapurinsetien televisioiden kautta, mutta taisivat olla Uruguayn kannattajia (tai työn uuvuttamia), koska he sulkivat televisiot Hollannin tehdessä kolmannen maalinsa. No, ehkä he ajattelivat, että ottelu on jo ratkaistu. Ja olihan se.

Pääsimme siis aikaisin nukkumaan. Se kostautuikin varhaisella heräämisellä: kollit ulvoivat ja koirat haukkuivat kello viiden maissa. Ikkunat ja ovet olivat auki, koska täällä on ollut kuumaa. Olisiko villisikalauma tai kauriit kävelleet kylällä kun meteli oli melkoinen. Minua ei  aikainen aamuherätys haitannut, kahlasin 600 liuskaa tekstiä läpi yhtä projektia varten. Suurin osa siitä menee kaminaan, mutta joitain ideoita sentään sain.

Tämän ja huomisen päivän lepäilemme ja pesemme pyykkiä, perjantaina lähdemme lankatehtaalle ja mahdollisesti retkelle pohjoisempaan. Tytär aikoo pestä koiran nyt aamulla, voi olla, että hän tarvitsee apuani tuon kuorsaavan haisulin kiinnipitoon. Laiskaksi ja isoksi koiraksi se on nimittäin joissain tilanteissa yllättävän sukkela hauva.

(Kuvien puute selittyy sillä, että unohdin kameran muistikortin kotiin enkä ole saanut aikaiseksi ostaa uutta. Kännykkäkameran kuvat ovat niin surkeita, etten viitsi niitä tänne laittaa.)