Tiina Kaarela

Eilen oli kummallisen kostea ja kuuma päivä. Kuumaa täällä voi olla, mutta saunankosteaa kuumuutta en muistakaan ennen kokeneeni. Päivittäiset ukkoset yleensä raikastavat päivän ja eilenkin ropsahti hieman, mutta ei riittävästi.

Tyttären ystäväperhe saapui kahden lapsensa kanssa vierailulle ja panin possun uuniin. Ryhtyessämme syömään Fransesco totesi kuitenkin possun kaipaavan vielä paistamista, vaikka minusta se oli juuri parhaimmillaan. Näistä asioista ei kuitenkaan kannata italialaisten kanssa kinata, eikä varsinkaan ammattikokin. Possu pantiin siis palasiksi ja työnnettiin takaisin uuniin hetkeksi. Ja kylläpä siitä tulikin hyvää!

Naapuritkin panivat merkille, että meillä on vieraita: siispä toinen kiikutti salaattia ja toinen toi mansikoita. Alakerran vanha setäkin sai ohjelmaa, kun leikki-ikäinen “siivosi” parvekettamme ja sotkua korjattiin sitten alakerran parvekkeelta ja pihalta.

Ateria kesti odotteluineen kolmisen tuntia ja sen jälkeen kellahdin vilvoittelemaan vuoteelle kirjan kanssa. Oli puhdas nautinto päästä illalla vilpoisaan jokeen uimaan! Jokivesi on ainakin 23-asteista, juuri sopivan lämmintä, mutta edelleen virkistävää.

Illalla Fra teki tomaattipastaa, johon hän laittoin possun paistolientä, se oli ehkä paras pasta-ateria, jota olen syönyt. Ateria meni vähän myöhäiseksi, mutta ehdimme vielä piazzalle näyttäytymään, yleisöä ei tosin enää juuri ollut.

Tänään olisi tarkoitus käydä hakemassa muutama tatti metsästä, mutta sienikaverit kuorsaavat (koiraa myöten) tuolla ja naapurit lienevät jo metsässä poimimassa niitä tatteja. Minulla on kyllä kaapissa kuivattuja suppilovahveroita, joihin voimme turvautua elleivät nuo ala heräillä.