Laivallinen hyviä ihmisiä
Posted by admin on Elo 11, 2010
Ystävämme tulivat järkiinsä ja päättivät avoliittonsa avioliittoon. Olen natkuttanut asiasta siitä alkaen, kun he ostivat yhteisen talon.
Avioliitto on varsinkin eron tullessa tai puolison kuollessa hyvin halpa ja käytännöllinen sopimus. Eliniän kasvaessa ihmiset solmivat yhä uusia suhteita, hankkivat yhteistä omaisuutta ja hämmästyttävän usein tekevät lapsiakin solmimatta tätä järkevää, heikompaa osapuolta suojaavaa sopimusta. Varsinkin kuusikymppisenä solmituissa suhteissa tahtovat virallistamiset unohtua – ajattelevat ehkä, että lempi aikuisiässä on noloa tai pelkäävät lasten (ja lastenlasten) reaktioita?
Missä tahansa on koolla kolmisenkymmentä yli 45-vuotiasta naista, joukossa on yleensä vähintään yksi avopuolisonsa mukana asuntonsa ja veneensä tai mökkinsä menettänyt. Omaisuutta ei kirjattu yhteiseksi ja ennen niin mukavat elämänkumppanin aikuiset lapset muuttuivat yhdessä yössä ventovieraiksi vihollisiksi. He saattavat kärsiä totaalisesta dementiasta sen suhteen, mitä edesmennyt puoliso on toivonut tai mitä itse ovat luvanneet.
Mutta on niitä päinvastaisiakin tapauksia. Omaakin kokemusta turhasta kiireestä avioliitton on kertynyt. Eroseminaareissa pohditaan aina aluksi syitä, jotka ajoivat suhteeseen. Hämmästyttävän moni menee parisuhteeseen täysin tietoisena siitä, että se on silkka riskireissu. Mutta ne pienet äänet on niin helppo vaientaa. Mutta juu, eroaminen on onneksi yhtä helppoa kuin naiminen. Paitsi tietysti jos on lapsia.
Häät olivat todella mukavat, tietenkin mukavan parin näköiset ja oloiset! Tavattiin vanhoja tuttuja ja solmittiin uusia tuttavuuksia. Vanhan kaavan mukaan pöytäpurjehdittiin tietenkin ankarasti, tottakai törmäsimme heti yhteen kivaan mieheen, jonka kanssa huomasimme kuuluvamme samaan pursiseuraan. Onkohan merikarhuilla joku oma feromoni, joka ajaa yhteen? Oli myös kiva uudistaa entisiä tuttavuuksia, tänään onkin FB:ssa käynyt kaveripyyntökuhina.
Lokoisaa
Posted by admin on Tam 30, 2010
Niemiskän perhe kävi nauttimassa tillilihaa, joka onnistuikin hyvin. Perunoiden keitto sen sijaan vähän takkusi, koska sammutin ensin vahingossa levyn, eivätkä potut sitten kiehuneetkaan puoleen tuntiin. No, siitä selvittiin antipaston voimin. Niemiskä innostui rakentamaan joulusta asti tehdyn palapelin vaikeat paikat, joten saamme sen ehkä juhannukseksi tuosta pöydältä pois.
Ennen illallisen rakentamista kävin vastapäisellä kuntosalilla palveluneuvojan puheilla. Ystäväni oli jättänyt minulle ystäväkortin, jolla saa tutustua kaksi viikkoa kuntosaliin maksutta. Kyllähän se tuntuu tosi houkuttelevalta, koska kuntosalin tunneille ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, käytössä ovat saunat, solarium (mitä minä sillä teen?!) ja sali on ennen kaikkea samalla kadulla jossa asun. Naapurikorttelin kuntosalille tunnit pitää varata ja se on avoinna myös miehille (ai kauheeta! 
).
Mutta sitoutuminen vuoden jäsenyyteen 900 euron hinnalla, varsinkin kun olen siitä ajasta väkisinkin 2–3 kk Italiassa tai merellä, tuntuu aika kalliilta. Jäsenyyden voi näemmä ostaa kuukausittainkin ja maksuksi käyvät myös työnantajan tarjoamat virikesetelit. Niiden tuella hinta putoaakin noin 200 euroa vuodessa ellen ihan väärin muista. Okei, kokeilen. Pitäisihän tälle rapakunnolle jotain tehdä telakkakauden ulkopuolellakin. 14 vuotta vanhemman siskon hyvä kunto ja solakkuus kyllä on kadehdittavaa, eikä sitäkään ole hankittu sohvalla, vaan salilla.