Merisiskojen ankarat treenit
Posted by admin on Elo 12, 2010
Merisiskot treenaavat tänään Viaporin Tuoppiin. Tuulta ei näytä paljon olevan, mutta ehditäänpä sopia tärkeimmät asiat, kuten kisa-asut sekä kuohuviinin laatu ja määrä. Lauantaiksi on onneksi luvattu kaunista keliä, tapahtuma ei sateesta juuri parane. Purjehduksen aikana saa toki sataa vaikka lunta, mutta juhlien aikana soisi olevan poutaa.
Suomenlinnan Pursiseuralta tuli kippareille viesti kisan järjestelyistä. Hyvin ovat ilmeisesti kaikki hoitaneet, mutta mitä ihmettä!?? Miehet ja naiset on laitettu eri saunoihin!!!!!!! Törkeää diskriminoimista!!!! Ikinä ennen ei tämmöistä ole ollut! Protestoimme ankarasti. Päiväläinen ihan erityisesti. Pikkuhiljaa pilaavat tietenkin koko kisan tuomalla kaikenlaisia turhia “uudistuksia” ja “parannuksia”.
Me päädyimme siihen, että tänä vuonna emme riskeeraa kisamenestystämme kuskaamalla 30-50 hengen ruokia kisassa painona. Ilmoitimme telakkakavereille, että tänä vuonna mennään nyyttärilinjalla, haluamme voittaa muutkin kuin oman telakan pojat ja tytöt. Se on sen arvoista, että yhtenä iltana voi syödä vähän huonomminkin.
Minä mietin, pitäisikö nostaa moottorikin pois siitä killumasta ja painamasta, mutta kun se on niin söpö… olkoon! Pitää olla moottorin painon verran vaan parempia!
Retkisuunnitelmia
Posted by admin on Hei 8, 2010
Parhaat ohjeet retkillemme olemme aina saaneet paikallisen baarin Paololta. Kun hän heiluttaa kättään vyötärön korkeudella sivusuuntaisesti kämmen alaspäin, siihen voi luottaa. Viimeksi kasvatimme vyötärönmittaa Toscanassa hänen neuvojensa vuoksi. Ruoka oli FANTASTISTA! Niinpä nytkin käännyimme hänen puoleensa ja neuvot tulivat heti.
Koska olemme matkalla Biellaan lankatehtaalle, päätimme tutustua Aostanlaaksoon. Laaksossa on kuuma, joten päätimme hakeutua korkeammalle. Varasimme sviitin Paolon ohjeiden mukaan hotelli La Madonninasta Cognesta, Val d’Aostasta. Tyttären ystävät suosittelivat lisäksi menemään kylpylä Terme di Pré Saint Didleriin, joka vaikuttaa todellakin tutustumisen arvoiselta paikalta.
Tästä taitaa tulla kivaa!
Veneemme on päässyt Nötöseen! Kansi kuulemma vuotaa, eikä ihme, sillä tiivisteet puuttuvat vielä. Sikafleksiä pitää muistaa ottaa mukaan kun suuntaamme Nauvoon täältä tultuamme. Se, että uusi luukkukin vuotaa, ottaa päähän, mutta kaipa senkin voi jotenkin fiksata. Ei näitä jaksa nyt murehtia. Sitäpaitsi, olen tilannut hellettä 
Poikanen skannasi laskuja sähköpostiini ja kirjanpitäjäkin muisti arvonlisäveron maksutiedoilla. Täytynee siis hoitaa vähän näitäkin asioita, joten ei tästä tämän enempää. Palataan, kun olemme Alpeilla!
Jos metsään haluat mennä nyt
Posted by admin on Hei 7, 2010
Jos täällä mielii herkkutatteja, olisi metsään päästävä varhain aamulla. Muuten käy, kuten meille eilen, että saaliina on tyhjä kori tai vain yksi kituinen herkkutatti ja yksi kanttarelli. Metsäretki oli kuitenkin mukava, leikki-ikäinen ja koira pinkoivat ympäriinsä, jälkimmäinen uupui niin, että lösähti paluumatkalla sadan metrin välein maahan makaamaan, kunnes keksi lähteä juoksemaan vuohien perään.
Heitimme ne kaksi sientä edellispäivän possun seuraksi ja saimme kuitenkin vähän metsän makua ruokaan.
Mutta eipä hätää, sillä naapurintäti tuli tuomaan meille ison kasan upeita tatteja, vadelmia ja viinimarjoja! Kun ihmettelimme upeita tatteja ja sitä, ettemme itse löytäneet kuin yhden tatin, vastauksena oli monimielinen “Beh…!” Emme ehkä saaneet aivan salattua iloamme siitä, että saamme syödä nämä herkut ihan perheen kesken, kun vieraat ehtivät jo lähteä.
Marjojen seuraksi haettiin jäätelöä uintireissulla ja puolet niistä vietiin vähän salaa Annalle ja Giannille (kylän ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia ja oman saaristomme tapaan täynnä intriikkiä ja perintöriitoja, että yritämme pitää matalaa profiilia joissain asioissa, ettemme tule vahingossa sohineeksi kiehuvin kasoihin). Siellä kävimme läpi tulevan purjehdusreissun varusteet, Mies piirsi oikein kuvan varustelistasta. Tulipa taas opiskeltua vähän italiaakin, kun kertasimme eri asusteiden ja purjeveneen osien nimiä. Anna on lastentarhanopettajana hämmästyttävän kärsivällinen opettaja!
Kotiin piti kuitenkin kiiruhtaa: tytär odotteli vesi kielellä tattiateriaa. Valmistin venäläistä sienipaistosta Tatit Julienne, mutta vodkan jätimme juomatta vaikka venäläinen ei ikinä antaisi anteeksi moista etikettirikosta. Olipa puhtaita ja maukkaita tatteja!
Aterian jälkeen asettauduimme parvekkeelle. Tarkoituksena oli seurata Hollanti-Uruguay -matsia huonokuuloisten naapurinsetien televisioiden kautta, mutta taisivat olla Uruguayn kannattajia (tai työn uuvuttamia), koska he sulkivat televisiot Hollannin tehdessä kolmannen maalinsa. No, ehkä he ajattelivat, että ottelu on jo ratkaistu. Ja olihan se.
Pääsimme siis aikaisin nukkumaan. Se kostautuikin varhaisella heräämisellä: kollit ulvoivat ja koirat haukkuivat kello viiden maissa. Ikkunat ja ovet olivat auki, koska täällä on ollut kuumaa. Olisiko villisikalauma tai kauriit kävelleet kylällä kun meteli oli melkoinen. Minua ei aikainen aamuherätys haitannut, kahlasin 600 liuskaa tekstiä läpi yhtä projektia varten. Suurin osa siitä menee kaminaan, mutta joitain ideoita sentään sain.
Tämän ja huomisen päivän lepäilemme ja pesemme pyykkiä, perjantaina lähdemme lankatehtaalle ja mahdollisesti retkelle pohjoisempaan. Tytär aikoo pestä koiran nyt aamulla, voi olla, että hän tarvitsee apuani tuon kuorsaavan haisulin kiinnipitoon. Laiskaksi ja isoksi koiraksi se on nimittäin joissain tilanteissa yllättävän sukkela hauva.
(Kuvien puute selittyy sillä, että unohdin kameran muistikortin kotiin enkä ole saanut aikaiseksi ostaa uutta. Kännykkäkameran kuvat ovat niin surkeita, etten viitsi niitä tänne laittaa.)
Kuinka possu paistetaan
Posted by admin on Hei 6, 2010
Eilen oli kummallisen kostea ja kuuma päivä. Kuumaa täällä voi olla, mutta saunankosteaa kuumuutta en muistakaan ennen kokeneeni. Päivittäiset ukkoset yleensä raikastavat päivän ja eilenkin ropsahti hieman, mutta ei riittävästi.
Tyttären ystäväperhe saapui kahden lapsensa kanssa vierailulle ja panin possun uuniin. Ryhtyessämme syömään Fransesco totesi kuitenkin possun kaipaavan vielä paistamista, vaikka minusta se oli juuri parhaimmillaan. Näistä asioista ei kuitenkaan kannata italialaisten kanssa kinata, eikä varsinkaan ammattikokin. Possu pantiin siis palasiksi ja työnnettiin takaisin uuniin hetkeksi. Ja kylläpä siitä tulikin hyvää!
Naapuritkin panivat merkille, että meillä on vieraita: siispä toinen kiikutti salaattia ja toinen toi mansikoita. Alakerran vanha setäkin sai ohjelmaa, kun leikki-ikäinen “siivosi” parvekettamme ja sotkua korjattiin sitten alakerran parvekkeelta ja pihalta.
Ateria kesti odotteluineen kolmisen tuntia ja sen jälkeen kellahdin vilvoittelemaan vuoteelle kirjan kanssa. Oli puhdas nautinto päästä illalla vilpoisaan jokeen uimaan! Jokivesi on ainakin 23-asteista, juuri sopivan lämmintä, mutta edelleen virkistävää.
Illalla Fra teki tomaattipastaa, johon hän laittoin possun paistolientä, se oli ehkä paras pasta-ateria, jota olen syönyt. Ateria meni vähän myöhäiseksi, mutta ehdimme vielä piazzalle näyttäytymään, yleisöä ei tosin enää juuri ollut.
Tänään olisi tarkoitus käydä hakemassa muutama tatti metsästä, mutta sienikaverit kuorsaavat (koiraa myöten) tuolla ja naapurit lienevät jo metsässä poimimassa niitä tatteja. Minulla on kyllä kaapissa kuivattuja suppilovahveroita, joihin voimme turvautua elleivät nuo ala heräillä.
Lohturuokaa puun ja kuoren välissä
Posted by admin on Tam 29, 2010
Viime aikoina olemme puhuneet naapurin naisten kanssa paljon kirjastopalveluista. Meillä Suomessahan kirjastopalvelun lähtökohtana on ollut kansanvalistus ja esikuvana yhdysvaltalainen julkisten kirjastojen periaate. Vaikka laki ei määrää, kunnat pitävät kirjastopalvelut pystyssä ja olemme tottuneet hyviin lähikirjastoihin, joilla on muitakin tehtäviä kuin kirjojen lainaaminen. Monet meistä kirjastojen aktiivikäyttäjistä on totutettu jo lapsena näihin keitaisiin ja siksi tietysti haluaisimme omienkin lastemme (tai lastenlastemme) löytävän kirjaston riemut.
Mutta minulla on ongelma. Ystäväni asuvat Laajasalossa ja Länsi-Herttoniemessä, lähikirjastojen liepeillä. Minun lähin kirjastoni on Roihuvuoren kirjasto ja täytyypä sanoa, että olin melkoisen pettynyt sen kirjatarjontaan kun siellä ensimmäisen – ja toistaiseksi viimeisen – kerran kävin. Vaikka siellä onkin tuttu kirjastosetä. Minä yritän ajaa keskusteluissamme suurta, koko Herttoniemen, Roihuvuoren ja Laajasaloa palvelevaa kirjastoa, joka sijoitettaisiin Herttoniemen metroasemalle, mutta kukaan näistä naapureistani ei ole valmis sen hyväksi luopumaan omasta lähikirjastostaan.
Yritin ideoida automaattikirjastoja, joihin kirjat tilattaisiin netissä ja vietäisiin ja tuotaisiin samalla kun hoidetaan vieressä sijaistevan terveyskioskin labranäytteet labraan tai labrasta. Minusta nimittäin terveyskeskus voitaisiin jalkauttaa sinne kirjaston tiloihin, joihin tulisi myös lasten, nuorten ja vanhusten iltapäivätoimintaa sekä käsikirjasto. Niemiskä ja Juntunen eivät lämmenneet näille ajatuksille oikeastaan ollenkaan. Pajusen lahtauslista ei varsinaisesti ole luonut sellaista ilmapiiriä, jossa voisi ideoida uudistuksia.
Nyt olen miettinyt, että miksi niistä lähikirjastoista pitäisikään luopua, vihreät ja muut porvarit ovat ehkä alistuneet kokoomuksen “säästö”ideologiaan, joka lopulta tuottaa vain enemmän harmeja kaupungille, joten meidän herttoniemeläisten pitäisi vaatia suurta ja kaunista aluekirjastoa kaikkien näiden lähikirjastojen lisäksi eikä käydä kauppaa kirjastoillamme. Työntäkää siis se budjettisopunne sinne, missä päivä ei paista ja antakaa meille Herttoniemen itäosissakin asuville kirjasto!
Sitä odotellessa kokkaan Niemiskän tupusulakin toiveesta tillilihaa ja varaudun viettämään pyryisen viikonlopun sisätiloissa, turhia kauppareissuja vältellen. Otin aiemmin pakkasesta somerolaista luomulammasta sulamaan ja aamulla nakkasin sen veteen kiehumaan. Kun olin kuorinut vaahdot liemen päältä, heitin joukkoon tillinvarsia, laakerinlehden, maustepippuria ja sitruunan keltaista kuorta. Tuoksu oli ihana!
Kun tulen töistä kotiin on kypsä liha jäähtynyt liemessään: paloittelen sen ja siivoan siitä erittäin huolellisesti luut, jänteet ja muut “retkut” pois. Valtaosa miehistähän on vierotettu tästä jumalaisesta herkusta jättämällä kastikkeeseen ei-toivottavia osia ja suurustamalla kastike kiisseliksi. Miehet ja lapset haluavat ruoan olevan selkeää myös rakenteeltaan. Siivilöin liemen ja teen siitä kastikkeen lisäämällä liemeen tillisilppua (ja mahdollisesti vähän persiljaa), etikkaa ja suurustamalla kastikkeen vehnäjauhoilla. Kastike kaadetaan lihapalojen päälle vadille ja koristellaan sitruunaviipaleilla. Lisäksi tarjotaan hyviä perunoita.