Lohturuokaa puun ja kuoren välissä
Posted by admin on Tam 29, 2010
Viime aikoina olemme puhuneet naapurin naisten kanssa paljon kirjastopalveluista. Meillä Suomessahan kirjastopalvelun lähtökohtana on ollut kansanvalistus ja esikuvana yhdysvaltalainen julkisten kirjastojen periaate. Vaikka laki ei määrää, kunnat pitävät kirjastopalvelut pystyssä ja olemme tottuneet hyviin lähikirjastoihin, joilla on muitakin tehtäviä kuin kirjojen lainaaminen. Monet meistä kirjastojen aktiivikäyttäjistä on totutettu jo lapsena näihin keitaisiin ja siksi tietysti haluaisimme omienkin lastemme (tai lastenlastemme) löytävän kirjaston riemut.
Mutta minulla on ongelma. Ystäväni asuvat Laajasalossa ja Länsi-Herttoniemessä, lähikirjastojen liepeillä. Minun lähin kirjastoni on Roihuvuoren kirjasto ja täytyypä sanoa, että olin melkoisen pettynyt sen kirjatarjontaan kun siellä ensimmäisen – ja toistaiseksi viimeisen – kerran kävin. Vaikka siellä onkin tuttu kirjastosetä. Minä yritän ajaa keskusteluissamme suurta, koko Herttoniemen, Roihuvuoren ja Laajasaloa palvelevaa kirjastoa, joka sijoitettaisiin Herttoniemen metroasemalle, mutta kukaan näistä naapureistani ei ole valmis sen hyväksi luopumaan omasta lähikirjastostaan.
Yritin ideoida automaattikirjastoja, joihin kirjat tilattaisiin netissä ja vietäisiin ja tuotaisiin samalla kun hoidetaan vieressä sijaistevan terveyskioskin labranäytteet labraan tai labrasta. Minusta nimittäin terveyskeskus voitaisiin jalkauttaa sinne kirjaston tiloihin, joihin tulisi myös lasten, nuorten ja vanhusten iltapäivätoimintaa sekä käsikirjasto. Niemiskä ja Juntunen eivät lämmenneet näille ajatuksille oikeastaan ollenkaan. Pajusen lahtauslista ei varsinaisesti ole luonut sellaista ilmapiiriä, jossa voisi ideoida uudistuksia.
Nyt olen miettinyt, että miksi niistä lähikirjastoista pitäisikään luopua, vihreät ja muut porvarit ovat ehkä alistuneet kokoomuksen “säästö”ideologiaan, joka lopulta tuottaa vain enemmän harmeja kaupungille, joten meidän herttoniemeläisten pitäisi vaatia suurta ja kaunista aluekirjastoa kaikkien näiden lähikirjastojen lisäksi eikä käydä kauppaa kirjastoillamme. Työntäkää siis se budjettisopunne sinne, missä päivä ei paista ja antakaa meille Herttoniemen itäosissakin asuville kirjasto!
Sitä odotellessa kokkaan Niemiskän tupusulakin toiveesta tillilihaa ja varaudun viettämään pyryisen viikonlopun sisätiloissa, turhia kauppareissuja vältellen. Otin aiemmin pakkasesta somerolaista luomulammasta sulamaan ja aamulla nakkasin sen veteen kiehumaan. Kun olin kuorinut vaahdot liemen päältä, heitin joukkoon tillinvarsia, laakerinlehden, maustepippuria ja sitruunan keltaista kuorta. Tuoksu oli ihana!
Kun tulen töistä kotiin on kypsä liha jäähtynyt liemessään: paloittelen sen ja siivoan siitä erittäin huolellisesti luut, jänteet ja muut “retkut” pois. Valtaosa miehistähän on vierotettu tästä jumalaisesta herkusta jättämällä kastikkeeseen ei-toivottavia osia ja suurustamalla kastike kiisseliksi. Miehet ja lapset haluavat ruoan olevan selkeää myös rakenteeltaan. Siivilöin liemen ja teen siitä kastikkeen lisäämällä liemeen tillisilppua (ja mahdollisesti vähän persiljaa), etikkaa ja suurustamalla kastikkeen vehnäjauhoilla. Kastike kaadetaan lihapalojen päälle vadille ja koristellaan sitruunaviipaleilla. Lisäksi tarjotaan hyviä perunoita.