Reunion, rapuja, muinaistulet
Posted by admin on Elo 30, 2010
Perinteeksi tekeytyvä elokuinen viikonloppu Högsårassa on takana. Viime vuonna olimme siellä häissä, nyt viettämässä nuorenparin toista hääpäivää. Samaan viikonloppuun osui myös saaren oma juhla muinaistulineen ja rapuineen. Mikäs sen hauskempaa, pääsin oman miehen kanssa tanssimaankin, koska paikalla oli oikein tanssiorkesteri.
Majoituimme jälleen pensionaatissa Uffen vieraina. Lauantaina juhlimme vierasvenesataman Rumpanissa, tarjolla oli ihania ruokia ja ennen kaikkea loistavaa seuraa sekä laiturimusiikkia. Illalla sitten olivat ne kylän rapujuhlat, jonne jotkut taisivat unohtua pidemmäksikin aikaa elleivät juuttuneet grillin ääreen nuorenparin pihaan. Oli nimittäin melko väsähtänyttä väkeä aamupalalla. No, toiset eivät taineet ehtiä aamupalallekaan, ainakaan Uffea ei näkynyt missään. Panin sitten aamiaisen tarjolle. Kyläläiset ottivat varsin vakavasti juhlansa: kylätie oli hiljainen vielä puoleta päivin. En tiedä, olisiko pitänyt olla erityisen huolestunut siitä, että Uffea ei näkynyt edes ottamassa vastaan majoitusmaksuja. (Uffe, jätin rahat siihen kirjahyllyn etureunaan, ellei nuoriso huomannut kertoa!)
Oli ihanaa nähdä kaikki häistä tutut ihmiset, Tryggveä, Lelleä, Jennyä ja Andersia unohtamatta. Luultavasti opin ensi vuonna kolmannenkin polven etunimet.
Kotiin ajelimme lounaan jälkeen kaikessa rauhassa Tammisaarena ja Fagervikin kautta kiertäen. Skannailin sieniä tienvieristä, mutten mennyt metsään, koska Mies alkoi pärskiä sen kuuloisesti, että flunssa on nyt siirtynyt häneen.
Kiva viikonloppu, kiitos kultsipuppeleille ja muille syyllisille!
Adressia väsäämään
Posted by admin on Elo 17, 2010
Viaporin Tuoppi on ollut kesän odotettu puuvenetapahtuma. Kisa, jossa pahimmankin ryppyotsan kurtut oikenevat. Suomenlinnan kierto, nykyisin purjehdus sen ympärillä, on otettu huumorimielellä ja pienenä ponnistuksena ennen Suomenlinnan Pursiseuran rannassa pidettyjä kivoja juhlia, jonne puuveneilijät kokoontuvat tapaamaan toisiaan. Kilpailu on todella mukava tapahtuma, ja sen järjestävät Suomenlinnan pursiseuralaiset suurin vapaaehtoisponnistuksin. Sille pitäisi oikeastaan antaa valtion tukea, koska se on yksi tärkeimmistä puuveneperinteen tukijaloista.
Minä olen aina ajatellut, että siellä ei pitäisi oikeastaan ottaa ollenkaan protesteja vastaan, koska tasoituksetkin ovat vaikuttaneet jokseenkin hatusta vedetyltä ja tulosluettelo on herättänyt naurukohtauksia. Kerrankin yksi keskeyttänyt (ja koneella satamaan palannut) kaveri sijoittui luokkansa kärkipäähän. Olen ehdottanut joskus kaveripiirissä, että protestin jättäneet pitäisi aina diskata suoralta kädeltä ja protestit jättää käsittelemättä. Protestoijat voisi vielä poistaa kisa-alueelta.
Tänä vuonna meidän edelle sijoittui kaverit, jotka kilpailivat luokassamme kisoissa kielletyllä genoalla, spinnuhyvitystä ei näköjään tehty ja protestien jättö oli tehty ilmeisen vaikeaksi. Meillä olisi ollut aihetta protestiin, vakuutusyhtiön vaatimuksesta, mutta emme löytäneet kisavirkailijoita ja näin myöhästyimme viisi minuuttia protestiajan päättymisestä. Joku tosin väitti, että kymmenen minuuttia meidän yrityksemme jälkeenkin olisi vielä jätetty protesti, mutta se voi olla näitä tuoppitarinoita.
Meille aihetta protestointiin antoi törmäys. Tulimme styyran halssilla (tuuli veneen oikealla puolella) viimeiselle kääntöpoijulle kun edessämme ollut sunnuntaipurjehtija päätti kääntää veneensä eteemme. Kiljuimme neljän naisen voimin huomiota, mutta veneen peräsimessä ollut neiti ei räpyttänyt silmäänsäkään, saati kääntänyt venettään edestämme. Kun lopulta tajusimme, että hän ei todellakaan aiokaan kääntää, teimme mitä kykenimme ja lopulta veneemme selvisivät törmäyksestä suhteellisen pienin vaurioin.
Eniten kuitenin hämmästyin kipparin asenteesta. Oletin, että päästyämme rantaan hän olisi tullut heti selvittämään veneemme vahinkoja ja keskustelemaan, miten asiassa edetään. Näinhän herrasmies tai Naispurjehtija toimisi. Miestä ei näkynyt. Minä kävin sitten selvittämässä, kuka hän on ja menin kysymään, miten he sillä tavalla päälle pyrkivät.
Peräsimessä ollut neiti kertoi olleensa aivan paniikissa, eikä tiennyt mihin päin olisi pinnaa kääntänyt. Isäkippari (?) sen sijaan antoi varsinaisen meriselityksen, jonka pointtina oli se, että me olimme törmäykseen syyllisiä ja varmemmaksi vakuudeksi hän oli keksinyt purjehduskilpailusäännöistä “kahden veneenmitan -säännön”, jolla ei, sivumennen sanoen, ole mitään tekemistä tällaisen tilanteen kanssa, siksi toisekseen kyse on nykyisin kolmen veneenmitan -säännöstä. Minä totesin, että ellei kippari ole paremmin kartalla kisasääntöjen kanssa, hänen kanssaan on turha keskustella ja sanoin vain, että tuollainen sääntö on minulle tuntematon, enkä jatka aiheesta tässä enempää. Ellei mies ole herrasmiespurjehtija, hän ei ole. Ehkä ohjaajatoverimme teki hätäisiä johtopäätöksiä venekuntamme höyhenin somistetusta ulkoasusta ja oletti, että meille menisi läpi mikä tahansta uskottavalta kuulostava sääntösitaatti.
Miehen kisa- ja tuomarointikokemusta omaavat seuratoverit selittivät minulle myöhemmin juurta jaksain nämä säännöt, eikä niissä ollut mitään epäselvää. Me teimme mitä säännöt edellyttävät: yritimme estää törmäyksen ja olimme muutenkin oikeassa. Samaa sanoivat myös törmäyksen nähneet venekunnat.
Sattuhan näitä. Nyt vahingot jäivät suhteellisen pieniksi, isoiksi ne tulisivat vasta, jos asiasta ruvettaisiin riitelemään. Toivottavasti ei, sillä meillä on muutakin, vakavampaa, valittamista. Merisotakoulun perinteinen yhteissaunominen oli lopetettu, saunaan sijoitettu joku pahuksen saunavääpeli häätämään miesten saunaan pyrkivät naiset pois ja naiset tungettu pieneen sähkösaunaan syrjemmälle. Juuri tällaisilla keinoilla saadaan latistettua kisatunnelmat. Merisiskot aikovat lähestyä maan korkeinta sotilasjohtoa tilanteen korjaamiseksi entiselle tolalleen. Olisipa kenraaliluutnantti Aimo Pajunen vielä puolustusministeriön kansliapäällikkö niin asia järjestyisi varmaan piipahduksella Kosmoksessa!
Mutta Merisiskojen kisatunnelmaahan tämä ei juuri latistanut. Meillä oli entinen meno, kuplajuomaa ja ruokaa, paatti täynnä väkeä. Ensi viikonloppuna lähdemme Helsinki-Tallinna -yöpurjehduskilpailuun, jota varten tänään kokoonnumme. Keskustelemaan tietenkin siitä, mitä viinejä otamme mukaan. Hiio hoi!
Merisiskojen ankarat treenit
Posted by admin on Elo 12, 2010
Merisiskot treenaavat tänään Viaporin Tuoppiin. Tuulta ei näytä paljon olevan, mutta ehditäänpä sopia tärkeimmät asiat, kuten kisa-asut sekä kuohuviinin laatu ja määrä. Lauantaiksi on onneksi luvattu kaunista keliä, tapahtuma ei sateesta juuri parane. Purjehduksen aikana saa toki sataa vaikka lunta, mutta juhlien aikana soisi olevan poutaa.
Suomenlinnan Pursiseuralta tuli kippareille viesti kisan järjestelyistä. Hyvin ovat ilmeisesti kaikki hoitaneet, mutta mitä ihmettä!?? Miehet ja naiset on laitettu eri saunoihin!!!!!!! Törkeää diskriminoimista!!!! Ikinä ennen ei tämmöistä ole ollut! Protestoimme ankarasti. Päiväläinen ihan erityisesti. Pikkuhiljaa pilaavat tietenkin koko kisan tuomalla kaikenlaisia turhia “uudistuksia” ja “parannuksia”.
Me päädyimme siihen, että tänä vuonna emme riskeeraa kisamenestystämme kuskaamalla 30-50 hengen ruokia kisassa painona. Ilmoitimme telakkakavereille, että tänä vuonna mennään nyyttärilinjalla, haluamme voittaa muutkin kuin oman telakan pojat ja tytöt. Se on sen arvoista, että yhtenä iltana voi syödä vähän huonomminkin.
Minä mietin, pitäisikö nostaa moottorikin pois siitä killumasta ja painamasta, mutta kun se on niin söpö… olkoon! Pitää olla moottorin painon verran vaan parempia!
Kuvausta
Posted by admin on Kes 22, 2010
Eilen vihdoin pääsimme tekemään kauan suunnitellun valokuvauksen Pampero-veneellämme. Minä olin tietysti vain assistenttina, jos virkaani voi niinkään ylevästi kutsua. Lähinnä yritin pysyä poissa kuvaajan tieltä. Olen luvannut kirjoittaa jutun veneemme uudesta sisustuksesta, joka ei todellakaan ole perinteinen. Tämän luvatun jutun vuoksi olen ollut vaitonainen jo viime vuonna tehdystä uudistuksesta.
Sisustukseen saimme apua sisustusarkkitehti Tiina Paavilaiselta, jota ilman siitä olisikin varmaan tullut kauhea katastrofi. Uskomatonta, miten jotkut ihmiset tajuavat yhdestä sanasta, mitä tässä ajetaan takaa ja osaavat täydellä varmuudella valita oikeat värit kankaisiin ja keksiä vielä ne pari pikkujuttua, jotka viimeistelevät kokonaisuuden. Kyllähän minulla näitä visioita on, mutta niiden toteuttaminen ei aina suju niinkuin Strömsössä.
Katsellessani Susan työtä en kadehtinut valokuvaajan ammattia. Pelkästään varusteet, tämäkin “kevyt kalusto” painaa kilotolkulla, on jalustoja, kameroita, objektiiveja ja ties mitä häksöttimiä. Pujottautuminen ahtaisiin paikkoihin ja tavaroiden pikkutarkka asettelu saisi minut hermostumaan nopeasti. Ja juuri kun kaikki on hyvin, pilvet muuttavat asentoaan, aurinko tulee tai menee. Ala alusta. Susa vaikutti kuitenkin siltä, että hän jopa nautti hommastaan ja kuvat näyttivät tietenkin upeilta.
Puuvene-lehtikin kopsahti eilen kynnykselle. Siinä oli taas mielenkiintoisia juttuja perinneveneiden kunnostuksesta, eikä pakinakaan ollut hullumpi 
vaikka pituutta on vieläkin liikaa. Pilkkuja ja pisteitäkin oli taas liian vähän käytössä.
Etnosuomea
Posted by admin on Hel 9, 2010
Ihastuimme Miehen kanssa niin Pekko Käppiin, joka esiintyi Teemalla etnosuomi-ohjelmassa, että tutkimme heti, missä hänet voisi nähdä ihan livenä. Niin onnellinen (ja varmaankin sattuma ) tilanne on, että pääsemme jo tänään näkemään idolimme Libertén keikalla. Vieläpä vanhan frendin, Halmeen Hepan vieraana. Ei haittaa, vaikka huomiseksi oli jo ostettuna teatteriliput, kai me nyt pari iltaa putkeen jaksamme kulttuuria. Onhan tässä kotona istuttukin. (Kuva Pekosta on Elisa Vesterisen.)
Kepulaisten rahanveto jurppii niin paljon, että en tiedä miten demonstroisin. Antti Kaikkonen yksin on saanut vuonna 2008 enemmän rahaa kuin Raha-automaattiyhdistyksen tukemien lastensuojelualan yhdistysten työntekijöiden vuotuisen keskipalkan! Ja sitten sanotaan näille kansalaisjärjestöille, että rahaa ei ole! Haistakaa “#€%&/( koko keskustapuolue! Sinänsä ei liene mikään uutinen, että kepulaiset pitävät kättään syvällä kansan kukkarossa, eiväthän nuo ole koskaan erottaneet omia rahojaan kansalaisten rahoista. Maanviljelys taitaa olla Suomen tuetuin yritysmuoto ja silti kaupassa on surkeaa lihaa, mauttomia perunoita, huonoja jauhoja, eikä edes luomumunissa ole kunnollista makua. Vasikanlihasta saa vain haaveilla samoin kuin kunnollisesta sianlihasta.
Iloisempiin asioihin. Quopus lupasi hoitaa auton katsastuksen ja hoitikin. Ikäänsä nähden rouva selvisi hyvin, pientä remppaa määrättiin, mutta ei mitään pahempaa. Keskimmäinen selitti minulle niin tarkasti, mitä auton alla pitäisi tehdä, että voisin tehdä sen itsekin, mutta en taida liata käsiäni siinä(kään) hommassa, vaan annan poikasten viedä kärryn jollekin pajalle. Autonkorjauksen puhelinkurssin ohella pohdimme poikasten serkun tilannetta. Aika karmeaa, että maassa laki takaa sen, että alle 25-vuotiaalle osoitetaan puolen vuoden kuluessa työ- tai opiskelupaikka, mutta Suomeen muuttaneelle (Suomen kansalaiselle) ei ilmeisesti oltu työvoimatoimistossa (vai mikä se nykyisin on) edes kerrottu, että yhteishaku on käynnissä ja valittavana on myös monenlaisia englanninkielisiä opintolinjoja!!! Pistää vähän vihaksi!
Poikanen on saanut häädön, koska vuokra-asunto myydään alta. Toivottavasti nyt järjestyy kohtuuhintainen vuokra-asunto jostain muualta kuin Nuorisosäätiöltä…