Namaste!
Posted by admin on Hel 8, 2010
Olen käynyt viikon aikana 4 tai 5 kertaa bodybalance-jumpassa. Se on jonkinlainen sekoitus taichitä (en jaksa kaivaa esiin oikeaa kirjoitusasua), joogaa ja pilatesta. Mukavaa. Olen oppinut, että sunnuntain ja maanantain tunneilla tulee hiki, perjantaina on englanninkielinen ohjaus, tunnille pitää mennä ajoissa. Kivaa jumpassa on, että tällainen vähäinenkin liikunta tuntuu: veri kiertää paremmin, niskasärky jää, sormet lämpenevät ja uni maittaa. Toimii selvästi paremmin kuin puikon nosto sohvan alta. Eivätkä liikkeet ole ylettömän vaikeita, vaikken pysykää pystyssä yhden jalan varassa kurkoittaessani toisen jalan varpailla takanurkkaan ja toisella kädellä kattoon, toisen ollessa tukijalan nilkassa.
Kun ostan varsinaisen kuntosalikortin, pyydän ohjaajaa tekemään minulle kevyen aamutreenin ohjelman. Haaveenani on 20 minuutin punnerrus ennen töihin menoa. Siitä saisi varmaan pirteyttä koko päiväksi.
Miksiköhän ne sanovat, että “hiljaista kuin huopatossutehtaalla”? Minä lupasin tehdä Pippuriin ohjeen villakrokseihin, mutta vaihdoin lankaa ja pieneen meni. Jaa- ehkä niistä saisi vaaleanpunaiset tossut 46 numeron jalkaan, kaksi sellaista on omassa perheessäkin. Lisäksi käyttämäni lanka nöyhtääntyi eikä ole yhtään niin hyvää kuin Huopanen. Harmitti. Äänekkäästi. Toivottavasti naapurit eivät häiriintyneet siitä, että kieputin pesukonetta kymmenen jälkeen illalla.
Päivällä kävin yllätyskyläilemässä Järvenpäässä. Päivitettiin kuulumisia, kahviteltiin ja syötiin. Oli ihanaa, hyvät ystävät vaan “pysyy ja paranoo”. Tytär oli niin saman näköinen kuin äitinsä samassa iässä, että ihan hätkähdin.
Jumppakärpänen
Posted by admin on Hel 1, 2010
Olin sitten eilen ensimmäistä kertaa Bodybalance-jumpassa. Onneksi merisiskot olivat purjehduskauden päättäjäisleirillä1 vihkineet hieman minua näiden jooga- ja pilatesvääntöjen saloihin, muuten olisin ollut pihalla kuin lumiukko niistä liikkeistä. Laahasin silti vähän perässä. En minä ehdi tajuta, mitä pitäisi tehdä ellei selitetä suurinpiirtein kädestä (tai tässä tapauksessa jalasta)pitäen, mikä liikkeen tavoitteena on, ja näytetä mieluiten pariinkin kertaan kuinka se tehdään. Siksi yritykseni osallistua ryhmäliikuntaan ovatkin aina jääneet yhteen kertaan. Enkä usko olevani ainoa oppija, jonka pitää ensin tietää miksi jotain tehdään, kuten tehdään (vrt. auton kytkimen käyttö). Tässä olisi kehittämisen paikka naisliikuntayrittäjälle!
Ei ollut kovin hyvä idea leipoa ennen jumppaa ihanan sokerisia ja rasvaisia korvapuusteja, rahkapiirakkaa ja perunarieskasia. No, leipominen ei ehkä ollut se synti, vaan niiden syöminen. En ollutkaan leiponut korvapuusteja ainakaan kymmeneen vuoteen, saati rahkapiirakkaa, joten ehkä minuun iski jonkinlainen kalorinkadotuspaniikki.
Niin mukavaa jumppa kuitenkin oli, että aion mennä tänään sinne uudelleen. Sain kahden viikon ilmaisen kokeilujakson, yritän tehdä sinä aikana itsestäni riippuvaisen. Sisko kehotti tuolla kommenteissa hankkimaan hyvät salivarusteet, nyt olin vanhoissa trikoissa ja T-paidassa. Huomasin kyllä, että tekstiileillä on merkitystä: paita hiersi ikävästi ja pöksyt valahtivat vyötäröltä. Lupaan itselleni, että jos jumppaan 5 kertaa viikossa tämän kahden viikon aikana, saan palkinnoksi ihqut salivaatteet, mutta stringejä en ehkä hanki 
- Mistä mies kysyikin totaalisen yllättyneenä, luultuaan kai, että kallistelimme vain viinilaseja: “Mitä, ihanko te jumppasitte sillä saarireissulla!?” [↩]