Kotona
Posted by admin on Elo 7, 2010
Haimme Lappohjasta Reissu-Riitan mukaan paattiin. Tueksi Vesalle, kun joudun lähtemään kaupunkiin töiden takia. Veneen kiinnitimme Ruukin edessä olevaan laituriin, siinähän oli kaikki palvelut videovalvonnasta vessaan. Hiekkarantaakin varmaan kilometri. Kävelimme tunnelmallisen alueen läpi Lappohjan seisakkeelle ja sieltä kauppaan, joka löytyi kuin löytyikin vaikka epäuskoa alkoi jo vaivata. Kaupassa oli mukava mies myymässä, enkä muista saaneeni yhtä hyvää entrcoté-lihaa aikoihin!
Nautimme hyvän illallisen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja aamulla jaksoimme uskoa purjehtivamme Elisaareen. Usko hiipui pikkuhiljaa tuulen vähetessä. Pärrä oli pakko laittaa pörisemään, ja juuri kun ohi huristelleet peltipurjehtijat olivat kehuneet asennettamme! Viime hetkillä ennen Elisaaren satamaa räiskäisikin sadetta. Juuri ja juuri sen verran, että vaatteet kastuivat ja perillä piti laittaa hurlutin kuivaamaan. Kunhan ensin lainattiin naapureilta jatkojohto. Oma kun oli Claes Olssonilta hankittu – siis nyt jo rikki. Pystytimme myös supstugan, jonka autuaallisuutta siunaamme aina kun sää on sellainen. Ruma se on kuin piru, mutta, ah, niin käytännöllinen! Minä jouduin jopa vähentämään vaatteita, koska teltan alla oli kuuma.
Keskiviikkoiltana yksi Merisisko toi Lenitan korvaamaan minut Miehen naisistossa ja minä läksin siskon kyydissä kaupunkiin. Yö meni valvoessa, eihän tässä kuumuudessa ja oudoissa äänissä kyennyt nukkumaan! Eipä silti, töitäkin oli tehtävänä, panin verkkokaupan hyllyt järjestykseen. Aamulla läksin hakemaan sataa kiloa lankoja- Lopulta ne toi minulle hurmaavan ihana herrasmies kotiin, kun totesi, että eihän pikkurouva edes saa noin isosta laatikosta otetta. Sen miehen muuttofirman yhteystiedot pannaan laajaan jakoon, kunhan saan ne! Mahtava ihminen!
Nyt olen lähdössä Pukkilan Puikkopäiville esittelemään lankoja, toivosti myös vähän myymään. Auto on pakattu. Sieltä palatessani yritän ratkaista, miten hävitän jonnekin 100 kiloa lankaa, sillä huomenna perheeseemme liittyy italialainen Erasmus-vaihdokki, Napolitana (nickname). Ei siinä mitään, mutta kun hänen äitinsäkin tulee huomenna lounastamaan 
Tuulta pitämässä
Posted by admin on Hei 31, 2010
Palasimme reippaalla tuulella Kasnäsiin, vaikka pyrittiin Hankoon. Tuuli nimittäin yltyi niin kovaksi, ettemme viitsineet ylittää Hangon läntistä selkää. Vastassa olikin heti ystäväpariskunta ja vieressä mukava moottoriveneilijä. Mies löysi heti pari muutakin tuttua satamasta ja palaili retkiltään oudon viskintuoksuisena…
Minä läksin päättäväisenä etsimään autoa lainaksi, että pääsen valkoviinipulasta ja näin voisimme purjehtia Hangon ohi. törmäsinkin heti yhteen harrikkatyyppiin, joka oli jymähtänyt terassille kalareissullaan. Hän olisi lainannut auton, mutta koska hänen nukkuva kaverinsa heräsi ja päätti tarjota minulle pullollisen valkoviiniä, jota en tietenkään kyennyt juomaan, mutta samat sankarit salakuljettivat pullon myöhemmin veneellemme, ei autoa sitten tarvittukaan.
Päivä on mennyt neuloessa, lukiessa ja nukkuessa, nyt ohjelmassa on puhallinmusiikkia ja irkkukahvit. Huomenna lievää ja oikeansuuntaista tuulta. Kokka kohden Hankoa!
Vauhtia!
Posted by admin on Hei 30, 2010
Pari päivää Nötössä sujui mukavissa merkeissä: veneenhoitaja lomailee siellä pensionaatissa
perheineen, joten pääsimme viettämään sauna- ja grilli-iltaakin eilen.
Saarella on myös kiva Allin kahvila, jossa on ystävämme Timo Kirveen hieno valokuvanäyttely. Timpan kanssa mentiin taas ristiin, hän oli ollut edellisenä iltana Nötössä. Kahvilanpitäjän kanssa juttelimme neulontaharrastuksesta.
Luvattiin kovaa, mutta oikean suuntaista tuulta, läksimme siis liikkeelle vauhdilla, tavoitteena oli Hanko. Asiaan vaikutti myös lähes sietämättömäksi yltynyt valkoviinipula.
Tuuli yltyi kuitenkin ennustuksen ylärajoille tai yli, joten päätimme jättää Hangon läntisen selän ja jäimme kärkkymään Kasnäsiin. Täältä pääsemme retkelle Taalintehtaalle huomenna ja samalla hoitunee se viinikin.
Laiturissa on vieläpä vieressä ystävävene Suomalaisesta Pursiseurasta, joten eiköhän tämä takaisku kestetä
Tästä asti aikaa
Posted by admin on Hei 28, 2010
Högsåra on oikea lomaparatiisi. Sen matalassa hiekkarannassa koiran kanssa kirmaavia lapsiakin olisi voinut seurailla tuntikausia. Sauna ja koko ranta ovat hyvällä maulla tehtyjä ja Lillbackan isäntäperhe mukava. Farmors Cafèn ruoka (kakuista puhumattakaan!) oli mahtavaa.
Tutustuimme laiturilla kaupunkinaapureihimme ja tapasimme vanhoja tuttuja: oli ilo nähdä pitkästä aikaa upeilla puuveneillään seilaavat Eno ja Pitkätossu perheineen! heidän perheensä kävivät visiitillä muistelemassa lapsuuden purjehduksia kun Pitkätossu oli pikkulapsi, Eno nuori ja mukana seilasi 3-4 aikuista ja vielä se koira! Taas tulimieleen, että turvallinen lapsuus tuottaa harvinaisen mukavia aikuisia!
Olikin kiva todeta, että jotkut pysyvät tyylilleen uskollisina eivätkä mene mukaan erilaisiin hullutuksiin. Puuveneily vaatii tietysti vähän selkärankaa, kaikista ei siihen ole, ja joiltain pitäisi melkein ottaa vene pois ennenkuin se on ihan tärviöllä.
Högsårassa hyvästelimme isäntäväen ja lupasimme palata kahvin ja öljyn kanssa elokuussa, kutsu juhliin on jo saapunut.
Italialaiset lähtivät kaupunkiin, vene muuttui ihmeen väljäksi. Jäimme Kasnäsiin pesemään pyykit ja täydentämään ruokavarastot. Tänään on tarkoitus lähteä takaisin länteen, sinne pitäisi päästä myötäisillä tuulilla. Käymme kääntymässä, tapaamassa kummilapsen perhettä, ja tuulen käännyttyä otamme suunnan hissukseen itään päin.
Läksijäiset
Posted by admin on Hei 15, 2010
Tänä iltana vietämme läksiäisia Andrean niityllä: se on paikka, jossa maatöitä tekevät ovat levähtäneet, säilyttäneet työkalujaan ja tehdeet puita jne. Suurten puiden alla on pitkä pöytä, sen yllä himmeästi hohtavat valot. Kaksi tiilistä muurattua tulisijaa takaavat, että grillituli pysyy kuumana. Andrean on nähty tänään valmistavan lihavartaita valmiiksi, joten niitä me varmasti saamme illalliseksi. Oma panoksemme on lettutaikina, marjoja, hilloa ja kermavaahtoa. Lisäksi on vielä Val d’Aostasta tuomaamme ihanaa juustoa. Myös Anna saapuu Genovasta, joten iloinen joukkomme onkin koossa. En tiedä tuleeko paikalle muita vieraita.
En ole ehtinyt päivittämään blogia, koska olen päivittänyt lankakauppaamme. Nyt olen, kaikista vaikeuksista huolimatta, saanut kaikki uudet langat vietyä kauppaan, vain kuvat puuttuvat. Niitä en voi tietenkän laittaa ennenkuin langat ovat Suomessa.Kun lankalaatuja on kymmenkunta ja niissä jopa 15 väriä, olenkin saanut vähän askarrella. Nettiyhteys oli toivottoman hidas kunnes keksin ihmetellä asiaa suomalaiselle palveluntarjoajalle: tilanne korjaantuikin tosi äkkiä, jossain reitittimessä oli kuulemma jotain häikkää. Olin olettanut, että vika ilman muuta on mokkulayhteydessä, mutta kun kaikki muut sivut latautuivat tosi nopeasti, huomasin kysyä asiaa. 10+ pistettä Nettihotelli Internet Oy:lle, sain viidessä minuutissa vastauksen ja alta puolen tunnin ongelma oli korjattu!!!
Vilkaisin myös italialaisia lankanettikauppoja, joihin suhtaudun nyt hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Lankatehtaan Luca nimittäin sanoi, että vain hullu ostaa Italiassa jotain nettikaupasta, sillä täällä on paljon nettihuijareita. Olin nimittäin vähän hermostunut, koska meillä on yksinoikeus myydä Suomessa italaiasta tuomiamme lankoja ja löysin netistä yhden yrittäjän, joka myy lankoja lähes tukkuhinnalla. Eikä takuulla siis maksa veroja. Se taas on yleinen kansanhuvi täällä, mutta se ei ole varsinainen aiheeni.
Lankatehtaan asianajaja on kuulemma jo laitettu asialle, mutta Italiassa oikeuden käyminen on yhtä tuskaa. Tällä myyjällä ei ole oikeutta käyttää lankatehtaan logoa ja brändiä (joka meidänkin piti sopimuksesta huolimatta anoa kirjallisesti). Sinänsä epäterve kilpailu ei paljon haittaa, sillä kilon postipaketti halvimmallakin tavalla maksaa täältä Suomeen jopa 40 euroa. Kaikista lähettämistäni paketeista on lisäksi aika moni kadonnut taivaan tuuliin. Vieläkin harmittaa yhdet kauniit huovutetut tossut, jotka eivät koskaan tulleet perille. Paketti voi olla myös kaikista varotoimista huolimatta täysin riekaleina, vaikka olemme me saaneet tänne poronsarvet huonosti pakattuna, mutta täysin ehjinä. Kannattaa siis vakuuttaa paketti tai käyttää kuljetuspalvelua, Italian posti on eräänlainen vitsi, vaikka joskus se toimii ihan luvatusti (kuten nyt kun olin unohtanut tämän tietokoneen voimajohton hotelliin).
Mutta nyt soittelevat jo tuolta il pratolta, ovat unohtaneet voin. Minun pitää siis hankkiutua matkaan! Buna sera e buon’apetito!!!
Oh la laa!
Posted by admin on Hei 11, 2010
Eipä todellakaan tarvitse mennä kotikylään moittimaan baarin Paoloa, tämä hotelli (La Madonnina) on yli kaikkien odotustemme. Minisviitissämme on sydämen muotoinen punainen poreamme, parveke kiertää molemmin puolin, jopa kylpyhuoneessa on telkkari. Ehdimme paikalle juuri aperitiivien aikaan ja kohta pääsimme illallispöytään.
Illallisella saimme valita a la carte -listalta mitä halusimme, vaihtoehtoja oli kussakin ruokalajissa kymmenkunta. Mikä tehtävä! Minä otin vitello tonnatoa alkupalaksi, vuohenjuustoraviolia, ankkaa pääruoaksi, mutta jälkiruokaa en enää kyennyt. Eikä kukaan meistä. Ruoka oli aivan uskomattoman hyvää. Palvelusta puhumattakaan!
Sommalier onnitteli meitä itsenäisestä viinivalinnasta, ja halusi itsekin maistaa pullostamme, koska hän ei ollut maistanut Chardonneyta, jonka valitsimme. Se on voimakkaan keltaista, hunajantuoksuista, maultaan sanalla sanoen mielenkiintoista. Vahvaa, erikoista, hyvää. Aloin ymmärtää, mitä viinille tapahtuu sen vanhetessa. Viinuri (vähän tylsä ilmaisu tuon sommalierin jälkeen) toi myös maistettavaksemme muita viinejä (erehtyikö pitämään meitä jonkinlaisina asiantuntijoina vai onkohan täällä aina näin mieletön palvelu?). Toisena iltana hän kutsui meidät ihan viinikellariin valitsemaan ruokajuoman.
Naapurihotellin hieno keittiöpuutarha.
Aamulla vuoteesta näkyy Mont Blanc. Ei hullumpi näky. Eilen teimme pienen retken korkeuksiin, olimme yli 2000 metrissä, upeissa maisemissa. Kun myöhemmin kävimme keskustassa (joka on muutaman sadan metrin päässä), hämmästelimme sitä, että vastoin odotuksiamme hinnat olivat varsin kohtuulliset, aperitiivit kahdelta maksoivat 5-6 euroa yhteensä. Tämä on sentään ympärivuotinen turistikeskus. Nytkin hotellit ovat täynnä. Enkä ihmettele, paikka on todella kiva: täällä minä viihtyisin enemmänkin.
Cognen suosioon ei ole siis vaikuttunut traaginen tapahtuma, jota Italiassa on puitu vuosia: kolmivuotias lapsi löydettiin puukotettuna vuoteestaan, äiti vangittiin todennäköisin syin, mutta äiti kielsi kaiken aikaa syyllisyytensä. Hänen on kai jo vapautunut ja perheellä on edelleen täällä talo. Tällä ei todellakaan kannata kertoa, että on toimittaja ammatiltaan.
Tapasimme yllättäen myös naapurimme Rovegnosta. He olivat sattumoisin tulleet myös tänne tapaamaan ystäviään. Kuultuaan, että mekin olemme täällä, he tulivat tapaamaan meitä, koska muuten emme olisi tavanneet koko kesänä. He asuvat Tanskassa ja ovat juuri palanneet sieltä lomalle kotiinsa Liguriaan, eivätkä he ehdi tulla Rovegnoon ennen kuin me olemme lähteneet.
Me jatkamme matkaa Pré Saint Didlieriin, jossa on kuuluisa kylpylä. Illaksi pitäisi päästä Paolon Baariin katsomaan jalkapalloa. Sitä ennen käymme toki ostamassa paikallisia ihania viinejä ja juustoja kotiin vietäväksi.
Pulito é bello
Posted by admin on Hei 8, 2010
Koira ja tytär lähtivät kaupunkiin, minä tartuin harjaan ja moppiin, koirankarvat saivat kyytiä. Sillä välin Mies “soitteli meille vihanneksia”. En ole varma palkitsevatko naapurit meitä soitosta vihanneksilla vai tuovatko muuten vaan kaikenlaisia herkkuja, mutta selvästi he aktivoituvat ainakin, jos meille tulee vieraita. Kaapissa on tällä hetkellä Andrinon tuomia salaatteja ja Lina-rouvalta saatuja munia ja eilen tein Frozen Linat meille vadelmista ja mansikoista. Maut ovat jotain ihan muuta kuin kaupan tuotteissa.
Siivous- ja soittosession jälkeen pukeuduimme piazzalle katsomaan Espanja–Saksa-ottelua. Meillä kun ei ole (eikä meille tule) telkkaria. Minä otin mukaan sukankutimen, jossa oli Espanjan peliasun värit. Asettauduimme baarin terassille katsomaan ottelua, joka oli tavattoman tylsä. Siinä oli sukankutimesta iloa. Arkena täällä on vielä vain vähän väkeä, alkaahan varsinainen sesonki vasta elokuun alussa.
Ottelun jälkeen ihastelimme hetken tähtiä ja palasimme kotiin iltapalalle. Levitimme pöydälle kartat ja oppaat, suunnittelemme retkeä Aostanlaaksoon (Val d’Aosta), koska meillä on huomenna tapaaminen lankatehtaalla. Sieltä voisi palata Ranskaan koukaten kotiin, mutta katsotaan nyt mitä saamme aikaiseksi. Se riippuu vähän siitäkin, onko auto täynnä lankoja ja ottaako tytär oman auton.
Oikeastaan olin uhannut viedä Miehen Venetsiaan, jossa hän ei ole käynyt, mutta se retki tuntuu nyt vähän pitkältä, koska olemme täällä tavallista lyhyemmän ajan. Sitäpaitsi Venetsiassa on kuuma, sinne pitäisi päästä syksymmällä.
Opiskelimme vähän lisää purjehdussanoja, tänään teemme ehkä italia-suomi-italia -purjehdussanaston, vaikka turvallisinta olisi, jos italialaiset vieraamme oppisivat tärkeimmät purjehdusilmaisut suomeksi. Moni sana on kyllä samantapainen, koska ne lienevät lainasanoja englannista. Tai jotain. Fokka on fiocca, vantti on vang, puomi on boma…
Ärsyttää
Posted by admin on Kes 11, 2010
En ole jaksanut pahemmin ärsyyntyä – siis siten, että olisin oikein avautunut naapureille. Facebookissa sentään päivitin siitä, että tuskin olin maksanut ikkunanpesusta, ja yläkerran lasten valuttamat jukurtit oli raavittu ikkunasta, kun juuri pestyt parvekelasit ovat tuhrattu jollain tummalla nesteellä. Jäljet johtavat samaisten naapureiden parvekkeelle. Ehkä sade hoitaa ne. Tai sitten pitää etsiä tikkaat ja keikkua niillä pesemässä.
Pikkupojat heittelivät kivillä ja oksilla pesäänsä suojelevaa lokkiparia pihan joutomaalla – Skanska ei ole saanut rakennustyömaataan käyntiin, niinpä lokkipari perusti tontille pesän. Fiksut lokit, tontinvuokra on maksettu, pitkälti toistakymmentä tuhatta euroa vuodessa. Lokit voittivat reviirikisan ja pojat perääntyivät. Ei kannattanut ärtyä vaikka pisti vähän vihaksi kun pikkupojat kiusasivat viattomia luontokappaleita. En minäkään niitä lokkeja kauheasti rakasta, mutta eläinrääkkäys on eläinrääkkäystä.
Toinen naapuri tyhjäkäyttää autoaan pihassa ja toinen on parkkeerannut autonsa tuntikausiksi pihaan. Ei jaksa vaivautua kimottamaan tai lappua laittamaan vaikka yhtiön hallitus on asiasta puhunut. Kaadan lisää viiniä lasiin.
Tuntuu niin keski-ikäiseltä. Mutta eipä ole pahemmin siihen liittyvää käänteistä oidipaalikompleksia täällä näkynyt. Luopuminen nollasta tuhanteen kiihtymisestä oi oikeastaan aika mukavaa Sitä minä toivon, etten kuitenkaan lakkaa innostumasta mielenkiintoisista projekteista vaikken jaksakaan enää kiihtyä pikkuujutuista.
Haista itte Wahlroos!
Posted by admin on Kes 8, 2010
On pakko katkaista blogihiljaisuus, kun kimmastuin niin tolkuttomasti.
Björn Wahlroos sanoo Financical Timesissä:
“It is not that people are seriously worried that countries won’t pay back their debts, but it is a crisis of confidence in the European social model,” he said. “We need to think about our social economic model. We can’t keep taxing people the way we do and we can’t go on subsidising poverty and broken families.”
Ihan vaan tiedoksi öky-Wahlroosille, me maksamme iloisesti veromme pitääksemme yllä hyvinvointijärjestelmämme, sen sijaan olemme lopen kyllästyneitä rahoittamaan sinun ja pankkiirikaveriesi pelejä, tukemaan pankkienne päätöntä luototusta ja aivan yletöntä ahneutta.
Ai, että pistää vihaksi. Voisiko joku eroperheitä edustava taho laatia nyt napakan kannanoton ja siirtää lapsilisätilit ja palkkatilit pois Sampopankista?
Lomakalenteria väsäämässä
Posted by admin on Hel 16, 2010
Olen ennenkin siunannut työaikalakia, ammattiyhdistysliikettä ja sen hankkimia höperölisiä. Lomaa kertyy 36 päivää + 9 talvilomapäivää ja lisäksi vielä vaihtovapaat, jotka ovat vapaaksi muunnettua lomarahaa. Mikään rahahan ei korvaa kalliita vapaapäiviä! Koska olen tässä yrittänyt puhua muutamallekin ihmiselle ammattiliittoon kuulumisen ihanuudesta, joskus tulee mieleen, että tiettyjen etuuksien pitäisikin koskea vain niitä, jotka maksavat etujen ajamisen kulut jäsenmaksuillaan. No, tiedämmehän me, miksi näin ei ole, joten se siitä.
Minä joudun lomasuunnitelmissani ottamaan huomioon tietysti ne pari säännöllistä julkaisua, joita rakentelen, muutkin työt on puristettava lomien väliin vaikka menisi yötöiksi, jos lomalle mielii. Toisaalta voin tietysti itse vaikuttaa aikatauluihin, mutta enpä muista näiden parinkymmenen vuoden aikana sanoneeni kenellekään, ettei ole aikaa tehdä hommaa. No, yhden kerran, mutta se ei johtunut lomistani, vaan muista asioista.
Kerrankin olen tyytyväinen siihen asioiden tilaan, että minun hommissani työt kasaantuvat tiettyihin kuukausiin. Sen kun ottaa huomioon, lomat onkin helppo sijoittaa. Onneksi hiljaisinta on silloin kun purjehduskausi on kauneimmillaan!