Tunnustettakoon, että pelkään hirveästi maston laskemisia ja nostoja. Pelko on epärationaalinen mutta tosi. Eilen menimme rantaan sitä tikkua nostamaan, vähän lohdutti, että kaveri oli tulossa avuksi, mutta ruuhkan vuoksi hän ei ehtinyt jäädä odottelemaan. Tyrkytimme kuitenkin apua meitä ennen olleille nostajille ja saimme siinä kätevästi lisättyä mastonnostotietouttamme ja -kokemustamme.
Minä olin varma, että Mies pudottaa koko tikun ja taisin peloissani vähän hermostuakin (hillitsin kuitenkin itseni), koska hän ei keskustellut kanssani siitä, miten masto hilataan nosturilla pilviin, vaan painoi päättäväisesti eteenpäin vaikka olin toista mieltä. Väärässä, kuten sittemmin ilmeni. Lupasin antaa kirjallisen vakuutuksen siitä, että luottamukseni hänen purjehtijakykyihin on tämän operaation myötä taas noussut huimasti. Tässä se sitten on. Kiitos!
Saimme myös runsaasti apua omaa nostovuoroaan odottelevilta. Se näissä pursiseurojen porukoissa on hienoa, että kaikki auttavat kun huomaavat toisten vasta opettelevan joitain asioita.
Pieni puupaattimme sai myös runsaasti kunnioittavaa ihailua: suomalainen osaa kyllä arvostaa käsityötä ja perinteisiä puuveneitä, vaikka itse purjehtisikin muoviveneellä. Minä tingin mielelläni koosta ja mukavuuksista ihan estetiikan ja tunnelman vuoksi. Lisäksi puuvene tarjoaa mahdollisuuden monipuolisempaan harrastamiseen: se on ympärivuotinen puuhamaa jos niin haluaa. Veneen hoidon vaatima aika on suoraan verrannollinen sen kuntoon ja kokoon. Hyvällä perushoidolla puuveneen vuosihuollot ovat todella ripeitä.
Puuveneen huollon ja hoidon vaatimasta ajasta liikkuukin suorastaan myyttisiä käsityksiä. Olen katsellut noita kuttaperkkapaattien omistajia. Vaikuttaa siltä, että he hinkkaavat paattejaan enemmänkin kuin me ja työ on ikävän oloista. Kauheita myrkkyjä läträtään joissain ihmeellisissä CSI-asuissa: valkoiset haalarit, hengityssuojaimet ja sen sellaista. Me käytämme verkkareita ja vetelemme veneen pintaan pellavaöljyä ja muuta hyväntuoksuista mömmöä, enempi eko-tavaraa. No, ellei ihan luomua, ainakaan suojavälineitä ei juuri tarvita. Puu- ja lakkapöly tietysti voi ärsyttää hengityselimiä, mutta se nyt on vähän eri juttu.
Mutta kukin taaplaa tyylillään. Eikä muoviveneenkään normaalit vuosihuollot kovin kauan kestä. Eikä miestä ole veneeseen katsominen.
Ja onhan niitä sellaisiakin puuveneen omistajia, joilta vene pitäisi jonkun museolain perusteella suorastaan ottaa pois: niin tärviölle on paatti päästetty. Meillä pitäisi yhtä lailla suojella puuveneperinnettä kuin suojellaan rakennusperintöä. Teettämisuhkaa ja sen semmoista voisi käyttää puuveneperinnön suojelemiseksi. Suomenojalla on pukeilla ollut jo vuosia Pellinki-vene eikä projekti näytä juuri etenevän. Liekö rahat ja into loppunut kesken?

Filed under:
Pakkasin laukkuun aamulla vapputarpeet: huulipunaa, valkoviiniä, ylioppilaslakin ja lyyrakorun. Mikäli aamun